sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ella ja kaverit konsertissa... vai Hevisaurus?

Timo Parvelan uusin Ella ja kaverit konsertissa (Tammi, 2018, esittelykpl) oli kolmas uusi, pidempi kirja, jota luimme lapseni kanssa. Nyt kun Puhtopeppu -kirja, Ötökkämaat ja Ella ovat loppuneet, olo on tyhjä (onneksi Potterit jatkuu toisen lapsen kanssa...!).
Hiimailin pitkään kirjastossa satujen ja tarinoiden puolella etsien jotain pidempää lukuun. Ronja Ryövirintytär on ollut meillä kesken, kun lapsi kokee sen liian jännänä (samoin netflix -version), joten odotamme sopivampaa aikaa. Kuvakirjahyllymmekin on lähes tyhjä. Uutuuksia ei ole löytynyt kirjastosta tai postiluukusta. Bloggauspino on tyhjänä. Mitä ihmettä!


Ella-kirjat ovat meille jonkun verran tuttuja. Lapset ovat kuunnelleet niitä äänikirjoina ja joitakin olemme lukeneet yhdessä. Lukukokemukseni ovat vaihdelleet hyvistä ihan okeisiin. Pate -kirjat ovat kolahtaneet minulle ehkä paremmin. Ella ja kaverit konsertissa on lähtökohtaisesti hyvin kiinnostava kirja. Konserttiretken kautta kirjaan on ujutettu vähän tietoa sinfoniaorkesterista ja lisäksi kirjaa siivittää Iiro Rantalan säveltämää yhdeksän kappaletta, jotka Helsingin kaupunginorkesteri esittää Jaakko Kuusiston johdolla.



Mervi Lindmanin iloisesti kuvittama kirja alkoi mukavasti: luokka valmistautui konserttiin mutta sitten alkoi tapahtua ja toheltaen. Juoni oli minusta sekava (tai sitten minä), vuorosanoissa pysyminen tuntui hankalalta ja cd:n kappaleet katkoivat lukukokemusta. Kappaleet olivat merkitty minusta osin outoihin kohtiin kirjassa, joten jouduin itse soveltamaan kohdat milloin kuuntelimme musiikkia. Lisäksi kirjan sanat eivät olleet aina samat kuin kappaleissa, liekkö tämä tarkoituksellista. Lapsenikaan ei oikein innostunut kuuntelemaan kappaleita, vaikka sinfoniaorkesterimusiikki ei ole hänelle vierasta ja hän tykkää kuunnella klassista musiikkia.


Loppua kohti tarina kuitenkin nivotui kivemmaksi, mutta kaiken kaikkiaan kirjan hyvän idean toteutus tuntui ikävän puolivillaiselta. Liekköhän kirjasta tulossa esityksiä jatkossa? Voi olla, että konsepti toimii niin paremmin ja kirjakin lähinnä pohjusti tuota tarkoitusta. Ihan kiva kirja ja varsinkin idea oli loistava. Lainasin kirjan äänikirjanakin lapselleni, mutta hän ei ole halunnut sitä kuunnella. Harmin paikka.

***
Musiikista puheen ollen. Sinisellä keskitiellä on aiemmin esitelty myös lastenmusiikkilevyjä. Olen aiemmin ollut hyvin skeptinen Hevisaurus -musiikkiin ja suorastaan vältellyt kontaktia, koska ennakkoluulo ja runsas altistuminen heville aikoinaan.
Nyt kuitenkin lapseni halusi itsepäisesti lainata kirjastosta uusimman Mikä minusta tulee isona? -levyn ja pääsiäisreissulla pääsin itsekin kuuntelemaan sitä ja toteamaan, että hitsi vie sehän on tosi hyvä! Ei auttanut muuta kuin mennä tsemppirinkiin pomppimaan, hirmuliskot siitä voimaa saa!
On myös suorastaan ratkiriemukasta kuunnella, kun alle kouluikäinen lapsi vetää heviä mukana täysin palkein!

Olisiko teillä lukijoilla vinkata tutustumisen arvoisia, uusia lastenlevyjä?


"- Kuka tietää, mikä on sinfonia? kysyi opettaja.
- Se on pizza, vastasi Pate."

- Timo Parvela: Ella ja kaverit konsertissa

torstai 5. huhtikuuta 2018

Ötökkämaan talvi

Toinen kevään lasten pidempi kirja on Ville Hytösen Ötökkämaan talvi, joka on itsenäinen jatko-osa Ötökkämaan tarinoille, joka ilmestyi 2014. Luimmekin uutuutta odotellessamme Ötökkämaan tarinat uudestaan kuopukseni kanssa ja ihastuimme taas uudelleen Hytösen hauskoihin ötökkäpersooniin, lempparina muun muassa pikku ötökkä nimeltään Ippu Pötökkä!


Hytösen lastenkirjat ovat vähän kuin Walliamsin brittiversiot. Hytönen uskaltaa olla omanlaisensa kirjoittaja ja kuvakirjoissa aiheet ovat varsin rohkeita ja aina ei tiedä mitä käsiinsä luettavakseen. Ötökkämaa -kirjoissa ollaan kuitenkin vahvasti sadun maailmassa ja käsitellään täysin sadun ja hassuttelun kautta pieniä arkisia asioita, kuten peseytyminen ja vaikka rakastuminen (aihe jota harvoin lastenkirjoissa lopulta näin mahtavasti käsitellään kuin tässä!). Ötökkämaan talvitarinoita kertoo jälleen pienen pieni ihminen eli Herra Pöntinen. Ötökkämaan talvessa seikkailevat myös samat tutut erilaiset ötökät, kuten nimensä huutava JÄÄRÄ (huom tästä kirjasta voit lukea miksi JÄÄRÄ huutaa aina nimensä!), likaiset kaverukset Likakasa ja Läntti, laulava Vanha Tuikka kuin myös jokunen uusi, kuten aina rakastuva Lempiäinen.


Hytösen kieli ei päästä helpolla mutta kutittelee, poksahtelee ja pulppuaa ääneen luettaessa aivan ihastuttavalla tavalla. Välillä tarina jatkuu lorutellen kiemurrellen ja sanastoa ei löydy sanakirjoista lain. Rakastan tätä leikkiä! Hytösen tekstistä huokuu rakkaus kieleen ja kielellä leikittelyyn.

Virpi Penna on aina ollut yksi ihailemistani kotimaisista kuvittajista. Ötökkämaan talvessa kuvitus on täydellisessä balanssissa Hytösen tekstin kanssa: se on huumorintajuinen, kauniin hauras ja samalla niin ihmeellisen runsas, että saattaa vain huokailla.



Ötökkämaan talvi on jäänkuultoinen timantti kotimaisessa sadunkerronnassa. Tyttäreni ja minä pidimme kirjasta, kuten aiemmastakin lukemastamme Hytösestä Pietimetsä PUUH!, siinä määrin, että sitä piti vähän lukea uudestaan jo samalla ja pikkuisen kurkata jo seuraavalle illalle edeltäkin. Ja voi tuota pikku ötökkää nimeltä Ippu Pötökkää, nimessä ja toistuvuudessa korostuu koko sadun ihastuttava ydin ja jatko-osa toimii samalla tavalla turvallisen ihanana tarinakirjana, jonka tunnelmiin ja sinänsä helppoihin tarinoihin on mukava sukeltaa.


"Vain muutamia minuutteja sitten, silloin kun maailmat syntyivät ja kaikki alkoi, raapi Ippu Pötökkä -niminen suloinen pikkuötökkä pallukan muotoista päätään."

- Ville Hytönen ja Virpi Penna: Ötökkämaan talvi (2018, Tammi, esittelykpl)

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Putti on paras!

Putti -kirjat ovat olleet tosi kiva ruotsalainen kirjasarja, josta on nyt ilmestynyt kolmas kirja Putti on paras! Putti-shetlanninponi lähtee ratsastusleirille ja saa lähtösanoiksi Sonja-hevoselta, että muistaa olla paras, kuten hän (reilua).


Leirillä Putti kuitenkin huomaa, ettei tunne ohjeita ja tehtävätkin ovat varsin vaikeita. Putin ratsastajalta Lingiltäkin pääsee ihan itku, kun kaikki meinaa mennä mönkään. Mutta onneksi Putti löytää oman vahvuutensa leirillä- ei se ehkä ole maastoesteratsastus, mutta se on Putin oma ja se on juuri niin paras juttu se.


Ingrid Flygaren kuvittama ja kirjoittamat Putti -kirjat ovat minusta kokonaisuudessaan loistavia kuvakirjoja. Tarinoissa on hyviä aiheita hevosaiheen kautta ja tässäkin käsitellään hienolla tavalla erilaisia tunteita jännityksestä häpeään. Kuvan ja tekstin suhde on loistava ja kirjoja lukee mielellään, koska ne ovat helppolukuisia, hyväntuulisia ja sopivan mittaisia nopeampaankin hetkeen.


Itse en ole koskaan ollut heppaihmisiä mutta Putti-kirjat ovat kyllä monin tavoin kiva, ettei heppahulluttomuus ole mikään este tarttua ja nauttia Putti-kirjoista!


"Putti lähestyy ensimmäistä estettä. Se ottaa kunnolla vauhtia ponnistaakseen ja syöksyy esteen... ALI!"

- Ingrid Glygare: Putti on paras! (Tammi, 2018, suom. Mirkka Hynninen, esittelykpl)

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Maailman rikkain poika

Tänä keväänä Tammelta ilmeistyi ainakin kolme tosi kiinnostavaa ja hauskaa hieman pidempää lastenkirjaa ja olenkin ollut into piukeana, kun olen saanut lukea näitä lukukirjoja pienemmälle lapselleni, joka jaksaa kuunnella nyt paremmin pidemää tarinaa ja oikein toivoo niitä. David Walliams on ollut kirjailija, jonka suomennettuja teoksia on ollut hullun hauskaa seurata: välillä on ollut pettymyksiä mutta tänä keväänä: Jack Pott (viittaus kyseiseen kirjaan, vink vink)!! Walliamsilta on ilmestynyt tänä keväänä mielestäni hänen tähän mennessä paras suomennettu tarina sekä kuvakirja (jonka toivottavasti saan vielä käsiini itsekin suomennettuna)!


Maailman rikkaina poika Joe Spud omistaa miljoonia ja miljoonia isänsä kanssa. Mutta kuten tiedossa: raha ei tuo onnea ja Joe on kaveriton ja kiusattu. Joen isä on nimittäin Puhtopeppumiljardööri. Siis mikä? Puhtopeppu. Jep. Ansaitsi rahansa vessapaperilla. Ja uskomattomat rahat ansaitsikin: perhe saattoi käyttää rahaa kuin roskaa. Pikku hiljaa kaksikko kuitenkin huomaa, mitä ongelmia raha tuo tullessaan: onnenonkijoita ja tilanteita, joissa itsekin syyllistyy toimimaan vain rahan kautta. Kirja vilisee loistavia henkilöhahmoja kiusaajakaksosista ikivanhaan rehtoriin- ja mukana on tietysti kaikissa kirjoissa vaikuttava Raj!

Joe vaihtaa yksityiskoulusta paikalliseen kouluun ja tapaa ensimmäisenä päivänä yhtä lailla pullean pojan, josta tulee ensin hänen kaverinsa- kunnes kaikki menee mönkään. Kirjan luvut ovat täydellisen mittaisia tällaiseen pidempään tarinakirjaan ja tällä kertaa Walliams käyttää myös paljon listoja ynnä muuta, mikä tekee lukemisesta kevyemmän ja nopeamman. Voin kuvitella, että kirja kannustaa todella kivasti koululaislukijoita lukemaan vielä yhden luvun eteenpäin- niin ainakin meillä meni ja yleensä illassa luimme kaksi kolme kappaletta.


Maailman rikkain poika on niin hauska, että lapseni meinasivat tikahtua nauruunsa! Walliams on todella vapautuneen nerokas tässä kirjassa. Pidin kovasti kirjan rakenteesta, huumorista ja (dahlmaisesta) tavasta pitää dialogia myös lukijan ja kirjoittajan välillä. Ja samalla tarinan ja reaalimaailman välillä. Kirjassa saattoi olla esimerkiksi kellon ääni KLING! ja siihen perään kirjailija muistuttaa lukijaa, ettei kyseessä ole lukijan oikea ovikello, vaan tarinassa kuuluva. Kirjassa viitataan myös hauskasti kirjailijan aiempiin nerokkaasiin kirjoihin ja jopa otetaan kunkin maan kustantajakin saa tarinassa arvonsa hauskalla tavalla. Tämä sarkastinen brittihuumori toimii ainakin minulle täysillä!

Kuvien lisääminen bloggeriin on aina suoranainen ilo.
Se on niin hauskaa, että Walliams kirjoittaisi tästä hommasta hyvän kirjan.

Maailman rikkain poika -kirjassa Walliams todella näyttää nyt oikeat kykynsä, jotka ovat minusta aiemmin olleet näkyvillä mutteivat vielä yhtä jalostuneena kuin tässä. Kirja on tiiviimpi, se kulkee paremmalla temmolla kuin aiemmat, se on astetta hulluttelevampi ja hassumpi (mutta käsittelee silti tärkeitä ja vaikeitakin asioita ja tämänkin asialliseen, pysäyttävään tapaan) ja kokonaisuus on tasaisen loistava (ei suvantoja!). Walliamsin kirjoja on käännetty yli 40 kielelle, eikä suotta.

Maailman rikkain poika on mahtava lasten lukukirja! Kymmenen pistettä lapsiltani ja minulta!


"'Minä en todellakaan keksinyt kaksipuolista kuiva/kostea-vessapaperia siksi, että lapseni pannaan putsaamaan pihaa!"

- David Walliams: Maailman rikkain poika (Tammi, 2018, suom. Kaisa Kattelus, kuvitus Tony Ross, esittelykpl)

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Meidän ja muiden ystävät

Mary Hoffmanin ja Ros Asquithin kirjasarja jatkuu. Vaikka nämä kirjat eivät minusta ole oikein sarjakuvamaiselta kuvitukseltaan sangen puoleensavetäviä, niin oikeasti kirjat ovat tosi hyviä! Ja itse asiassa lapseni ovat aina olleet kiinnostuneita myös kirjan kuvituksesta ja kokevat sen hauskaksi ja kiinnostavaksi. Toivattavasti olet jo lukenut aiempia kirjoja, kuten Meidän ja muiden vihreä kirja  ja Meidän ja muiden tunteet ?


Kirjojen aiheet ovat usein melko rohkeitakin ja kirjoissa pidetään yllä elämän rikkautta tosi hienosti. Kuvituksesta löytyy tasa-arvoisesti erilaista sakkia tämän päivän pikku hiljaa hyväksyvämpään tapaan. Siltikään kirjat eivät tuputa yhtään mitään, eikä missään nimessä saarnaa tai paapo, vaan esittelee reippaasti ja hauskalla tavalla koko elämän kirjoa.



Meidän ja muiden ystävät (Lasten Keskus, 2018, suom. Maisa Tonteri) käsittelee ystävyyttä ja miten ollaan kavereita ja myös tilannetta mitä sitten jos vaan ei ole kaveria tai halua olla jonkun kaveri. Kaveriksi luetaan myös vaikka esineet (ja kirjat!) ja mielikuvituskaverit. Samalla kirjassa pohditaan miten voi aloittaa juttua uuden kaverin kanssa tai miten voit puhua kaverille kivasti TAI ikävästi. Nämä puhekuplamaiset lisäykset kirjan laidoilla on välillä vähän huvittaviakin.


Meidän ja muiden ystävät oli kirja, joka kiinnitti lapseni huomion täysin. Kirjan alussa on hyvä kikka saada huomio heti puoleensa, haastamalla löytämään jo aiemmista kirjoista tutun kissan joka sivulta (joka löytyykin yleensä melko helposti). Kirjan kokonaisuus on minusta mukavan selkeä, tekstiä on melko vähän per sivu ja kuvituksessa paljon katseltavaa ja kommentoitavaa. Olisin luullut, että lapseni olisi jo vähän kyllästyneitä näihin kirjoihin, mutta väärin luulin, kirja oli tosi kiinnostava ja suosittelen ehdottomasti lapsiperheitä ja varsinkin lapsiryhmiä lukemaan tämän. Kirja sopii loistavasti tunne/kaveritunneille niin päiväkotiin kuin vielä kouluunkin! Vink vink!


"Ystävyys näyttää usein olevan jakamista.
Vanhempana saatamme jakaa ajatuksia ja mielipiteitä tavaroiden sijasta."

- Meidän ja muiden ystävät